RODUSTA
AMERICANBULLDOGGI
(yleistä rodusta )
AMERICANBULLDOGGI ON ROTUKOIRA mutta EI FCI-ROTU
Kasvattajat rekisteröivät koiransa kansainvälisesti tunnettuun NKC tai ABRA;an.
AB on määrätietoisesti jalostettu työkoira joka polveutuu farmikoiriin ja siellä niihin bulldoggeihin joita alunperin maahan toivat uudisasukkaat. Kaikkien koirien sukutaulua ei tokikaan pysty seuraamaan aikojen alkuun asti, koska määrätietoista rodun "uudelleenluontia" alettiin tekemään vasta Scottin ja Johnssonin toimesta 1960luvulla. 1970-1980luvulle pystyy useinkin seuraamaan ihan nettiinkin laitettuja sukupuita.
Rotu on laaja ja sisältää useita tyyppejä jotka poikkeavat toisistaan : koon, ulkomuodon, viettien jakaantumisen ja ihan perusluonteenkin osalta melko paljon. Samoin terveyspuolella tyypit ja linjat määrittävät useita riskejä.
Pelkästään rotumääritelmiä on useita. Erikseen Bully/Classic-tyypin koirille ja Standardtyypin-koirille. samoin esim, ABRAn ja NKC:n rotumääritelmät poikkeavat toisistaan.
Tämä saman rotunimikkeen alla oleva kirjo on toisaalta suuri rikkaus (löytyy useammalle juuri "se oikea" AB omaan käyttöön ja kotiin) ja toisaalta tämä on asia jonka takia rotua harkitsevan pitäisi kunnolla tutustua rotuun ensin, jotta tietää minkälaista AB:eeta on hankkimassa. AB:ta harkitsevan ihmisen kannattaa ehdottomasti tutustua useampaan erilinjaiseen koiraan ennen ostopäätöstä.
Sukulinjat ja tyypit vaikuttavat moneen asiaan.
Tietyissä linjoissa on selkeästi enemmän saalisviettikoiria (tyypillisesti standardlinjat) ja tietyissä enemmän luonteeltaan rauhallisemman oloisia vahteja (tyypillisesti classiclinjat).
AB on kuitenkin linjoista huolimatta koira joka vaatii pennusta asti määrätietoisen, mutta ehdottomasti reilun ohjauksen. Rodunomainen koira on luonteeltaan itsevarma, mutta ohjaajalleen pehmeä. Egonjatkeeksi näistä ei rodunomaisesti ole, koska itsevarma koira ei turhia rähise. AB toimii useimmiten vain tarvittaessa, mutta toimiessaan se toimii 100% ja puruvoiman ja fyysisen kykeneväisyytensä takia rakkaitaan puolustava tai omaa itseään puolustava koira on äärimmäisen vaarallinen.
AB EI OLE KOIRAPUISTOKOIRA! Jos etsit itsellesi kivaa "kaikkien kaveria" ei AB ole vättämättä juuri sinun tarpeisiin sopiva rotu. AB,t ovat harvoin aikuisena sosiaalisia vieraita taikka edes "oman" lauman muita koiria kohtaan.
AB on hyvä harrastuskaveri!
Vaikka rodunomainen koira ei omista "paimenkoiramaista" miellyttämishalua niin AB korvaa sen halullaan työskennellä omistajansa kanssa. Kun koiran ja omistajan suhde on kunnossa niin AB antaa kaikkensa tehdessään töitä.
Vaikka rotu ei kuulu SKL niin tänäpäivänä harrastusmahdollisuuksia löytyy, esimerkiksi taakanveto ja petojahti on täysin roduista tai roduttomuudesta riippumattomia lajeja.
Tervetuloa tutustumaan useamman eri linjan stanuhybrideihin.
Bold Bulldogs kenneliin.
ROTUMÄÄRITELMÄ
Alkuperä: Yhdysvallat
Ulkonäkö:
isokokoinen, atleettinen, isopäinen, säkäkorkeus (uros): 58 - 68 cm paino (uros): 35 - 55 kg säkäkorkeus (narttu): 51 - 61 cm paino (narttu): 27 - 37 kg, painon tulee olla suhteessa kokoon
Pää:
keskipitkä, leveäkalloinen ja selvät lihaksikkaat posket
Silmät:
keskikokoiset. Silmien värillä ei ole väliä, mutta vilkkukalvo ei saisi näkyä. Mustat silmät valkoisella koiralla suositeltavat.
Kuono:
keskipitkä (7,5 - 12 cm). Neliömäinen ja leveä alaleuka, huulet runsaat mutta ei roikkuvat. 42 - 44 hammasta. Tiukka alapurenta, tasa tai saksipurenta. Kirsu musta tai harmaa.
Jalat:
Vahvat, suorat ja paksuluiset. Etujalat eivät saisi olla liian lähellä toisiaan eivätkä myöskään liian kaukana toisistaan.
Väri:
valkoinen, brindle tai punertava valkoisella pohjalla, valkoinen brindlellä tai punertavalla pohjalla.
Luonne:
rauhallinen ja silti urheilullinen, tarvittaessa reipas vahti, toimelias.
Rekisteröinti:
ABRA, NABA, NKC, UKC.
Bold BullDogs koirat rekisteröidään NKC rekisteriin (National Kennel Club, USA).
TERVEYS
Americanbulldogilla on kaksi geneteettistä sairautta NCL sekä ITCH.
NCL (Neuronal Canine Ceroid Lipofuscinosis )
Amerikanbulldogeilla NCL:n aiheuttaja on pistemutaatio yhdessä geenissä (CTSD). Mutaation johdosta, eräs koiran elimistössä oleva proteaasi(entsyymi) ei kykene toimimaan normaalisti koska DNA -ketjussa on haitallinen, periytyvä mutaatio.
ITCH Iktyoosi
Ihon sarveistumishäiriö on autosomaalisen resessiivinen eli ei-sukupuoleen sitoutunut, väistyvä ominaisuus ja yhden geeniparin välityksellä periytyvä tauti.
Luusto-ongelmat:
RISTISITEEN REPEÄMÄ:
Polven ristisiteen repeämää on yleinen vaiva rodussa. Ristisiteen repeämä on tavallisin koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairaus, ja sitä esiintyy monilla roduilla. Koiralla eturistisiteen repeämä voi olla myös trauman aiheuttama äkillinen tila. ös trauman aiheuttama äkillinen tila.
SPONDYLOSIS DEFORMANS:
Spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta useilla roduilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla.
ALLERGIA JA ATOPIA:
Allergiaa ja atopiaa löytyy rodusta.
Suuremmin allergiaa esiintyy classic-linjoissa, mutta stanupuolellakin on myös allergiaan ja atopiaan.
DISTICHIASIS
(ylimääräiset silmäripset tai ripsirivi)
ENTROPION
eli silmäluomen perinnöllinen sisäänpäinkiertymä
EKTROPION
eli silmäluomen perinnöllinen ulospäinkiertymä
Lisätietoa sairauksista:
NCL
ITCH
HISTORIA
Amerikanbulldoggi on jatkoa siitä, mihin alkuperäinen, englannissa jalostettu bulldoggi jäi.
Ensimmäiset Amerikan uudisasukkaat toivat näitä koiria mukanaan Euroopasta suojelemaan heitä ja heidän asuintilojaan vihamielisiltä alkuasukkailta ja petoeläimiltä.
Amerikanbulldoggia käytettiin paljon villisikojen, puumien ja monen muun eläimen metsästykseen. Hyvin pian rotu oli uudisasukkaille ja heidän perheilleen korvaamaton apu.
Tämän päivän American Bulldogin tärkeimmät luojat ovat Alan Scott ja John D. Johnson.
Nykyiset AB,t voivat seurata juuriaan Alabaman, Georgian seudulle neljään sukujuureen, jotka ovat Williamson, Scott, Bailey ja Johnson.
Vuonna 1970 Alan Scott ja John D. Johnson rekisteröivät ensimmäisen kerran amerikkalaisen Pit Bulldogin NKC: n kanssa ja myöhemmin nimesivät sen American Bulldogiksi välttääkseen sekaannusta amerikkalaisen Pit Bull Terrierin kanssa. Ennen tätä koiria kutsuttiin useilla eri alueen nimillä: Southern White, Hill Bulldog, Country Bulldog, White Bulldog, White English Bulldog, English White ja yleensä vain "Bulldog".
Niiden lisäksi, että niiden nimet vaihtelevat alueen mukaan, niillä oli myös paikallisia sukulinja vaihteluita ulkonäön ja koon mukaan, sekä eroja niiden kasvattajien tehtävien mukaan. Ja tämä on osa syy siihen, miksi amerikkalaisten Bulldog-rodun kokoonpanon standardit ovat erillaisia ja rekisterit sallivat tällaisen laajan vaihtelun.
Scottilla ja Johnsonilla oli aluksi samanlaisia koiria, ja he kasvattivat ja myivät vapaasti koiria keskenään. Scottin Mac, Masher ja Johnsonin Dick the Bruiser, olivat niiden kantakoirat. Nämä kaksi koiraa olivat vanhoja eteläisiä valkoisia. Alan Scott ja John D. Johnson etsivät niiden eteläisten valtioiden vuoret ja laaksot, jotka etsivät bulldogeja ja ostivat ne, jotka he pitivät ja jotka aloittivat jalostusohjelman yhdessä.
Myöhemmin he molemmat menivät erillään.
JDJ alkoi kehittää ja tarkentaa Amerikan Bulldogin tavaramerkkiä. Näiden kahden miehen jalostusohjelmista on syntynyt kaksi erillistä linjaa, joita kutsutaan yleisesti nimellä Scott-tyyppi tai Standard / Performance-luokka tai Johnson-tyyppi tai Bully / Classic-luokka.
Alan Scott, ei ole koskaan muuttanut tapaa, jolla hän kasvatti koiriaan, pitäen aina silmällä työpiirteitä, jotka hän oli tullut riippuvaiseksi metsässä ja tilalla. Koskaan lisäämättä tai ottamatta mitään ja herra Johnson alkoi kaikkien näiden vuosien varrella. Alan on omistautunut 40 vuotta alkuperäisen Bulldogin jalostukseen ja selviytymiseen. Auttaa kirjoittamaan rotumääritelmää, joka edelleen pitää American Bulldog menossa oikeaan suuntaan.
